Thursday, December 06, 2007

Vastine Tuula Juvosen kirja-arvioon

Tatu Virkki, YTM

Naistutkimus-lehti ei julkaissut myöskään Tatu Virkin vastinetta Tuula Juvosen arvioon Keisarinnan uudet (v)aatteet -pamfletista.

Tuula Juvonen arvio Osmo Tammisalon ja Jussi Niemelän kirjasta ”Keisarinnan uudet (v)aatteet – naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta” oli vähintäänkin mielenkiintoinen (Naistutkimus 3/2007). Juvonen toteaa kirjan laimean vastaanoton naistutkijoiden parissa johtuneen pääasiassa siitä, että Tammisalon ja Niemelän luonnontiedekritiikki naistutkimusta kohtaan on niin virheellistä, ettei se ansaitse kommentointia. Samasta luonnontiede-positiostahan voitaisiin arvostella melkein kaikkia yhteiskuntatieteitä, sillä niin paljon niiden metodit eroavat luonnontieteistä. Tähän onkin yhteiskuntatieteilijänä helppo yhtyä.

Kuitenkin Juvonen oma kritiikki Tammisaloa ja Niemelää kohtaan edustaa aivan samaa strategiaa kuin mistä hän edellä mainittuja urossimpansseita syyttää. Hän pyrkii muutamalla lauseella — esimerkiksi: ”sukupuolivalinta paljastuu lähemmässä tarkastelussa elitistiseksi heteromiesten narratiiviksi” — paljastamaan modernin evoluutiobiologian keskeisen tutkimuskohteen syvemmän olemuksen (1). Vaikka en itse ole biologi, olen sosiobiologiani lukenut. Mielestäni esimerkiksi kasvien kukkien hedelmöittymisen selitysten kutsuminen ”elitistiseksi heteromiesten narratiiviksi” antaa kasveille valinnan vapautta, joka ei niille kuulu. Olkoonkin että eräät pragmatistit, kuten Risto Heiskala, ovatkin tulleet tulokseen, että kukkien taipumusta kääntyä kohti valoa voi nimittää niiden tavaksi (Roos & Rotkirch).
Sen sijaan kasvien suuren hermafrodiitti-määrän voisi kuvitella olevan ongelma niille heteronormatiivisille biologeille, joidenka mielestä sukupuolia on vain kaksi. Ehkäpä tähän ongelmaan voisi soveltaa Queer-teoriaa?

On kuitenkin huomattava että evoluution näkökulmasta hermafrodiiteilla on merkitystä vain, mikäli ne pystyvät siirtämään geeninsä seuraavaan sukupolveen. Sukupuolivalinnasta kiinnostuneille naistutkijoille voikin suositella Matt Ridleyn kirjaa ”Red Queen” jossa selviää myös se ikuisuuskysymys, miksi miehiä edes on olemassa. Vastaus: loisten takia (Ridley 1994, Viitala 2005).

Toisaalta vaikka naistutkijalta ei voine edellyttääkään kovinkaan syvällistä evoluutiobiologian ongelmien ymmärtämistä, olin hieman yllättynyt Juvosen aatehistoriallisesta väitteestä ”sukupuolivalinnan teoria heijastaakin hyvin oman syntyaikansa ajattelumuotoja”. Näinhän asia ei ole, vaan Darwinin teoriaa sukupuolivalinnasta vastustettiin aikanaan juuri sen takia, että siinä naaraiden aktiivisilla valinnoilla on keskeinen rooli, kun taas vallitseva naiskuva halusi tuolloin nähdä naisen passiivisena olentona. Oma näkemykseni on, että sukupuolivalinnan lähempi tarkastelu osoittaa siinä olevan jälleen kerran yksi yhteiskunnallinen osa-alue jossa naisilla on keskimäärin paljon enemmän valinnan mahdollisuuksia kuin miehillä (esim. Buss 2006) — ehkä jopa valtaa (Laasanen 2007)

Näkisinkin että sukupuolivalinnan teoria tarjoaa feminismille paljon paremman lähtökohdan kuin muodikkaat queer-teoriat. Tämä siksi että ymmärtämällä naaraiden valintojen merkityksen, ymmärrämme samalla miehen olevan naisen valintojen tuote, hyvässä ja pahassa. Toisaalta juuri sukupuolivalinta, ei niinkään kulttuuri, on nostanut ihmisen jo ammoisista ajoista armottoman luonnonvalinnan yläpuolelle. Juvosen väite sukupuolivalinnan ”elitistisestä heteromiesten narratiivisuudesta” loukkaakin tuhansien edeltävien naissukupolvien tekemiä valintoja.


Viitteet:

(1) Vastaavaa strategiaa on käyttänyt Marshall Sahlins nimittäessään evoluutiopsykologiaa ”uusliberalismin suoraksi jatkeeksi”(Yliopisto 13/05). Täytyy kuitenkin huomata että modernin evoluutiobiologian teorian soveltaminen eläimiin on huomattavasti hyväksytympää kuin kiistanalaisen evoluutiopsykologian väitteet ihmiseen.

Kirjallisuus

Buss, David (2006): Halun evoluutio. Sitruuna kustannus.

Juvonen, Tuula (2007): Kirja-arvio: Keisarinnan uudet (v)aatteet. Naistutkimus Luonnontieteen näkökulmasta. Kirj. Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä.

Laasanen, Henry: Naisten seksuaalinen valta. Sosiologian Pro Gradu –työ. Jyväskylän Yliopisto 2007.

Roos, JP & Rotkirch, Anna: Voiko evoluutiosta kirjoittaa sosiologiasta. www-dokumentti.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/habitusprosessi.htm

Ridley, Matt (1994): The Red Queen: Sex and the Evolution of Human Nature. London: Penguin Books.

Yliopisto 13/05.

Viitala, Jussi (2005): Vapaasta tahdosta? Käyttäytymisen evolutiivinen perusta. Jyväskylä: Atena-kustannus.

Saturday, December 01, 2007

Arvio pamfletista Naistutkimus -lehdessä

Keisarinna –pamfletti arvioitiin Naistutkimus 3/2007 -lehdessä. Tekstissä oli virheellisiä väittämiä, joista muutamaan Osmo Tammisalo tarjosi lehdelle oikaisua. Se ei tietenkään mennyt läpi.


Arvion tekijä Tuula Juvonen kirjoittaa: ”[Darwinin] Sukupuolivalinnan lähempi tarkastelu osoittaa sen elitistiseksi heteromiesten narratiiviksi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan. Sieltä ne on siirretty edelleen selittämään ihmisluontoa. Vaikka sukupuolivalinnan teoria heijastaakin hyvin oman syntyaikansa ajattelumuotoja, olisi kohtuutonta palauttaa sukupuolta käsittelevä tutkimus yhä uudelleen tällaiseen 1800-luvun maailmankuvaan.”

Tammisalon julkaisemattomassa vastineessa asia oikaistaan seuraavaan tapaan: ”Seksuaalivalintaa pidetään nykyään yhtenä luonnonvalinnan muotona, jossa ratkaisevat valintapaineet tulevat joko kilpailusta saman sukupuolen kesken (intrasexual selection) tai kilpailusta toisen sukupuolen miellyttämiseksi (intersexual selection)... Teoriassa ei siis ole minkäänlaisia ’ideaalisiksi ymmärrettyjä sukupuolisuhteita’, vaan vain pyrkimys tapahtumien mahdollisimman tarkkaan todentamiseen. Lisäksi kyse ei ole ’luonnollistamisesta’ tai ’projisoimisesta’, mitä niillä tarkoitetaankaan.”

Tammisalo jatkaa: ”Hassuin on Juvosen väite, että seksuaalivalinnan teoria heijastelisi oman aikansa ajattelumuotoja. Ensinnäkin vaikka tämä pitäisi paikkansa, se ei vielä kertoisi mitään teorian oikeellisuudesta tai soveltuvuudesta vaikkapa ihmislajin tarkasteluun. Lisäksi väite ei edes pidä paikkansa. Darwinin seksuaalivalinnan teoriaa nimittäin vastustettiin aikanaan. Eräs perustelu oli se, että teoria antoi niin suuren roolin naaraan suorittamalle parinvalinnalle. Evoluutiobiologi Marlene Zukin mukaan miesten keskinäistä kilpailua korostavassa viktoriaanisessa Englannissa ei haluttu myöntää, että naaraallakin olisi esteettistä tai muunlaista silmää arvioida koiraan ominaisuuksia.”

Tammisalon vastineessa kerrottiin myös, että ”lajeja vertailemalla on osoitettu, että sukupuolista se, joka investoi enemmän jälkeläisiin, on seksikumppanin suhteen yleensä valikoivampi. Tyypillisesti se on naaras, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi vesipääskykoiras hautoo ja hoitaa poikaset naaraiden kilpaillessa valikoivampien koiraiden suosiosta.” Tammisalo kysyikin Juvoselta, minkä aikakauden maailmankuvaa vesipääskyjä tutkivan biologin löydökset mahdollisesti heijastelevat.

Naistutkimus -lehden päätoimittajat Jarna Soilevuo Grønnerød ja Tarja Kupiainen hylkäsivät Tammisalon vastineen seuraavin perustein:

”Emme julkaise tarjottua tekstiä, sillä se ei tuo keskusteluun uutta näkökulmaa. Teksti toistaa jo aikaisemmin julkaistua sanomaa.”

On epäilemättä totta, että vastineen sanoma oli tuttu (monet naistutkimuksen parissa esitetyt väitteet ovat perättömiä ja perusteettomia), mutta siinä oli myös uusia näkökulmia, joita keskusteluissa ei vielä ollut tullut ilmi (esim. Darwinin seksuaalivalintateorian vastustus). Juvosen kirja-arvio ja sitä koskevan vastineen hylkääminen osoittavat, että Keisarinna-pamfletti oli oikeassa: naistutkimuksessa vallitsee biokielto eikä virheistä oteta opiksi.

Arvio pamfletin kirjoittajasta Turun Sanomissa

Osmo Tammisalo

Turun Sanomat ei arvioinut Keisarinna-pamflettia vaan lähinnä sen toista kirjoittajaa, Osmo Tammisaloa (19.1.2007). Tammisalo teki kirjoitukseen muutaman välikommentin.

TS: Eiköhän lukijan huomio ole kiinnitetty viimeistään siinä vaiheessa, kun Helsingin kaupungin ympäristöviraston entinen ympäristöneuvoja vertaa itseään lehtikirjoituksessa Wienin patenttiviraston kuuluisimpaan patenttitarkastajaan.

OT: Kanava-lehdessä 8/2006 julkaistun kirjoitukseni kyseinen kohta menee seuraavasti (kyse on pamfletin saamasta kritiikistä, jonka mukaan en kemistin koulutukseni takia ole päteviä arvioimaan naistutkimusta):

”Voidaan kuitenkin kysyä, miten luonnontieteelliseen koulutukseen vetoaminen ja sen vähätteleminen eroaa väitteestä, että ’naistutkijaa ei kannata uskoa siksi, että hän on nainen’. Tähän strategiaan nojaavien kannattaakin katsoa, minkälainen merkitys ’ulkopuolisilla’ on tieteenhistoriassa. Albert Einstein oli patenttivirkailija, fyysikko Max Delbrück oli synnyttämässä molekyylibiologiaa, astrofyysikko Thomas Kuhn perusti tieteenfilosofian, Darwin oli itseoppinut jne. Olisiko heidän pitänyt pysyä lestissään ja jättää uraauurtavat havaintonsa ja keksintönsä tekemättä vain siksi, että he olivat ulkopuolisia?”

TS: Kumpikaan (pamfletin) kirjoittaja ei ole opiskellut naistutkimusta korkeakoulutasolla...

OT: Toistettakoon: miten tämä eroaa väitteestä, että ”naistutkijaa ei kannata uskoa siksi, että hän on nainen”? Naistutkimusta, samoin kuin psykoanalyysia ja marxilaista taloustiedettäkin, on voitava arvioida tavanomaisin tietoteoreettisin perustein – myös muiden kuin naistutkijoiden, psykoanalyytikoiden tai marxilaisten toimesta.

TS: ”Valetieteelliseen salakaapuun puettu manipulointiyritys”, puuskahti tuskastunut turkulaisprofessori Petter Portin, kun Tammisalo jokin vuosi sitten piirteli Tieteessä tapahtuu -lehteen oman käsityksensä ympäristön ja geenien dynamiikasta.

OT: Kannattaa lukea alkuperäinen kirjoitukseni, jossa esitellään käyttäytymisgenetiikan tärkeimmät löydökset ja menetelmät (http://www.tieteessatapahtuu.fi/0104/tammisalo.pdf) sekä Portinille kirjoitettu vastine: http://www.tieteessatapahtuu.fi/0404/tammisalo.pdf.

TS: Tammisalo on esimerkiksi sitä mieltä, että sukupuolten ominaisuuksien määritys tapahtuu yksiselitteisesti biologian pohjalta vaikka planeetan määritys ei näköjään onnistukaan yksiselitteisesti fysiikan pohjalta.

OT: Se määritelläänkö jokin taivaankappale planeetaksi, ei vaikuta sen liikkeisiin. Vastaavasti sukupuolten ominaispiirteet eivät muutu sen mukaan, määritteleekö tutkija ne biologisesti vai kulttuurisesti.
Turun sanomien kirjoitus ei joka tapauksessa käsittele lainkaan pamfletin teemoja, saati sen sanomaa – jota ei muuallakaan ole vääräksi osoitettu.