Wednesday, January 31, 2007

Nazanin vihdoin vapaa!!!!

Iranissa itsepuolustuksen takia epäoikeudenmukaisesti vankilassa ollut Nazanin Fatehi on vihdoin vapautettu, kiitos sitkeän kansainvälisen painostuksen ja rahallisen avun. Lisätietoa aiheesta täällä.

Tuesday, January 30, 2007

Vastine Rolinille

Vastineemme Kristina Rolinin arvioon on ilmestynyt uusimmassa Tieteessä tapahtuu -lehdessä.

Monday, January 08, 2007

PELASTAKAA NAZANIN!

Tämä kirjoitus ei liity lainkaan naistutkimukseen, vaan feminismiin - sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. En kuitenkaan ole kuullut yhdenkään suomalaisen naistutkijan tai feministin maininneen nuoren Nazanin-tytön tapauksesta - puhumattakaan siitä että he olisivat ryhtyneet asiassa toimiin. Mikäli blogimme lukijoita suora toiminta kiinnostaa, alla olevasta virallisesta lehdistötiedotteesta löytyy kaikki tarpeellinen.

FOR IMMEDIATE RELEASE:

IRANIAN 19 YEAR OLD GIRL IS FACING DEATH SENTENCE ON JANUARY 10th FOR SELF DEFENSE IN A RAPE ATTEMPT. MUSIC ARTIST AND RUNNER-UP FOR MISS WORLD – NAZANIN AFSHIN-JAM PRESENTS A RIVETING DOCUMENTARY ABOUT THE EFFORTS TO SAVE THE LIFE HER NAMESAKE.


January 5, 2007 - Nazanin Fatehi was sentenced to death for murder by a court in Iran after she stabbed one of three men who attempted to rape her and her 15-year-old niece in a park in Karaj, a suburb of Tehran, in March 2005. She was 17 at the time. On June 1, 2006, the Head of Judiciary, Ayatollah Shahroudi, announced a stay of execution and the call for a retrial. Nazanin Fatehi's retrial will take place January 10, 2007 (20th of Dey 1385 in the Iranian calendar).

To raise the level of awareness, Nazanin Afshin-Jam, former Miss Canada and runner-up for the Miss World title seeks support from the international community in her campaign to save the life of her 19-year-old Iranian namesake.

She is hosting a riveting documentary titled: The Tale of Two Nazanins, which can be viewed on www.bodog.tv . The documentary highlights short and candid interviews with politicians and human rights experts, and captures emotional footage of Nazanin Fatehi speaking to her sister and mother by phone from prison. Other footage includes a re-enactment of the attack and narration by Nazanin Afshin-Jam as she takes the audience through the emotional episode.

Singer and songwriter Nazanin Afshin-Jam has been waging an international campaign to raise awareness about this human rights case. She has created a petition that now has over 230,000 signatories from around the world, as well as spoken to political leaders and international organizations and institutions, such as the United Nations and Amnesty International.

"We have a lot of momentum, but we're running out of time,... I really believe we can save Nazanin's life - but only with the support of the international community," she said.

To view the documentary visit: www.bodog.tv.

Nazanin Afshin-Jam has also made a video appeal to Iranian officials which can be viewed at : http://www.youtube.com/watch?v=jYOA9l5rPPc

To find out more information about the case of Nazanin Fatehi, visit : www.myspace.com/savenazanin

http://www.helpnazanin.com


Media Contact: savenazanin@hotmail.com

-----

Nazaninin tapauksesta on ollut artikkeli myös The Independentissä.

Friday, January 05, 2007

Rolinin arvio pamfletista

Kristina Rolinin arvio pamfletistamme julkaistiin Tieteessä tapahtuu –lehden numerossa 8/2006. Olemme tarjonneet vastinetta julkaisun seuraavaan numeroon. Myöhemmin Niemelä tulee kirjoittamaan tälle blogille pitemmän yhteisvastineen sekä Rolinille että pamfletin Aamulehdessä arvioineelle Jokiselle.

Teoksestamme esitetään mediassa toistuvasti väitteitä, jotka ovat tarkoitushakuisia, suorastaan vääristeleviä. Näin ollen nämä sumutusyritykset on syytä kumota perusteellisesti.

Akateeminen feminismi ei ole tiedettä

Vastine Aamulehteen (4.1.2007)

Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo


Perustelimme pamfletissamme, miksi valtaosa naistutkimuksesta ei ole tiedettä vaan ideologiaa ja politiikkaa. Arto Jokinen ei väitettämme hyväksy (AL 2.1.2007). Silti hänkin avoimesti myöntää, että naistutkimus on hylännyt objektiivisuuden. Tieteen tulee kuitenkin olla objektiivista.

Toinen alan pseudotieteellisyydestä kertova seikka on, että väitteet eivät useinkaan ole testattavissa. Tieteen kriteereistä naistutkimus täyttää vain julkisuusvaatimuksen.

Jokinen väittää myös, että kiistassa olisi kyse luonnon- ja yhteiskuntatieteellisentutkimuksen eroista. Jako on täysin turha.

Ihmisillä on syyt käyttäytyä jollakin tavalla ja tätä koskevat selityksemme ovat oikeita tai vääriä. Yhteiskuntatieteelliset selitykset on toki tarkoitettu eri tasolle, mutta ne eivät silti saa olla ristiriidassa biologisten selitysten kanssa.

Mutta kuten pamfletissa osoitamme, useat naistutkimuksen valtavirran julkaisut ovat räikeästi vastakkaisia luonnontieteiden havainnoille. Lajina ihminen on toki ainutlaatuinen, mutta ihmisyhteisöjen tutkimus on aina myös osa biologiaa. Biologiset lait eivät selitä kaikkia sosiaalisia ilmiöitä, mutta tieteiden välisellä hierarkialla on suuri merkitys naistutkijoiden koulutukselle; heidän tulisi tuntea tärkeimmät biologiset teoriat siinä missä kemistin tulee tuntea fysiikan atomiteoria.
Eli siinä määrin kun naistutkimuksessa tutkitaan sukupuolten välisiä suhteita, se on oikeastaan biologian haara.

Jokisen mukaan tiede on yhteydessä politiikkaan. Esimerkkinä hän käyttää omaa alaansa, väkivaltatutkimusta, joka hänen mukaansa ”on sitoutunut väkivallan vastaiseen politiikkaan”.

On kuitenkin huomattava, että kyseessä on kaksi eri asiaa: A) selvittää väkivaltaan liittyviä tosiasioita ja B) käyttää saatua tietoa asiaintilan muuttamiseen. Pamflettimme esimerkit osoittavat, että naistutkimus on jättänyt A-kohdan eli tosiasioiden selvittämisen väliin ja hypännyt kohtaan B, maailman muuttamiseen. Näin se on tullut rakentaneeksi sukupuoliin liittyvät ”tosiasiat” politiikan ehdoilla. Tieteenfilosofiassa ilmiö tunnetaan nimellä moralistinen virhepäätelmä. Tässä on kunnostautunut mm. queer-teoria, jonka mukaan sukupuolet ovat vain ”kielellisinä toistotekoina” tuotettuja ”heteronormatiivisia” valtarakennelmia.

Jokinen puolustautuu väittämällä, että queer-teoria on naistutkimuksen marginaalissa. Mutta ainakin Helsingin yliopiston Kristiina-insituutin opintosuunnitelman perusteella se on täysin valtavirtaa.

Toisinaan naistutkimukseksi halutaan kutsua myös tilastollista sosiaalitutkimusta vaikkapa kotitöiden tekemisestä tai naisten siirtymisestä eläkkeelle. Mikäli tällaiset tutkimukset ovat päteviä, ne ovat sitä sisältämästään naistutkimuksesta huolimatta.

Naistutkimus ei olekaan millään tavoin edesauttanut esimerkiksi naisvaltaisilla hoiva-aloilla tavattujen ongelmien ratkaisemista.

Jokinen myös esittää, että potisimme lesbokammoa. Perusteluidemme kannalta tällä asiattomalla ja virheellisellä heitolla ei ole mitään merkitystä. Kannatamme lämpimästi vähemmistöjen oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Näissä tavoitteissa nykyisestä naistutkimuksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jokisen henkilöön käyvä herja ei toki ole ensimmäinen laatuaan. Sanomamme on toistuvasti yritetty ohittaa syyttämällä meitä ties minkälaisesta taantumuksellisuudesta. Kuitenkin heti pamflettimme alussa ilmoitamme olevamme feministejä. Pitääköhän tieteellisissä kirjoissakin alkaa tunnustaa avoimesti väriä, ettei liberaaleja punavihreitä kirjoittajia syytetä oikeistokonservatiiveiksi? Jos pitää, se kertoo karulla tavalla akateemisen maailman politisoitumisesta.

Jokinen vähättelee myös ekofeminismin merkitystä. Sillä ei kai sitten ole väliä, että taannoin Oulun yliopiston naistutkimuksen professori suositteli luonnon pelastamiseksi paluuta animistiseen maailmankatsomukseen. Tiedettä – vai maagissävytteisestä toiveajattelusta nousevaa politiikkaa?