Putte Wilhelmssonin kolumni Joukossa skeptisyys tiivistyy sisältää mielenkiintoisia väitteitä skeptisyydestä. Skepsis ry:hän on jo pitkään paranormaalien uskomusten ohella tarkastellut kriittisesti myös pseudotieteitä ja tieteen vastaisuutta. Anti-tieteellisyys on yleistä vaikkapa postmodernin relativismin piirissä. "Relativismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan käsitykset esimerkiksi totuudesta, todellisuudesta tai moraalista ovat riippuvaisia yksilöistä, yhteisöistä, kulttuureista tai kielestä. Relativismi voi olla yleistä tai koskea rajoittuneesti vain esimerkiksi moraalia" (Risto Selin: Ihmeellinen maailma - skeptikon tietosanakirja).
Wilhelmssonin kolumnissa pistää välittömästi silmään ns. cherry pickingin eli tarkoitushakuisen sitaattien valikoimisen ohella selkeitä asiavirheitä, mm. Jacques Derridaa koskien. Derrida on kyllä käsitellyt omintakeisesti Einsteinin suhteellisuusteoriaa (Sokal & Bricmont: Fashionable Nonsense, Picador, USA 1999, s. 263) ja hänen kommenttinsa "The Einsteinian constant is not a constant..." kertoo asiasta kaiken oleellisen.
Allekirjoittanut on puolestaan jo tottunut - etten sanoisi paatunut - joidenkin toimittajien outoihin tulkintoihin sekä Osmo Tammisalon ja minun kirjoitusten vääristelyihin. Wilhelmsson esim. väittää kirja-arviotani artikkeliksi ja esittää kirkkain silmin minun väittävän, että feministit kärsivät mielenhäiriöstä. Wilhelmssonin Butler-tulkinta on myös omaa luokkaansa.
Samoin kolumnisti väittää, että "paheksun Aarnipuun tietoja suurieleisesti", vaikka paheksun ainoastaan hänen epätieteellistä lähdeviitettään ja sitä, että tällainen menee läpi gradussa ja palkitaan vieläpä laudaturilla. Aarnipuun Minna-tietokanta-viite on rinnastettavissa siihen, että joku äärioikeistolainen ottaisi graduunsa viitteen joltakin rasistiselta natsiblogilta tukemaan omaa poliittista agendaansa.
Kaikien kaikkiaan Wilhelmssonin postmodernismia ylistävästä kolumnista jää vaikutelma, että skeptikkoina teemme erittäin tärkeää yhteiskunnallista työtä kaikenlaisen järjettömyyden, pseudotieteen ja anti-tieteellisyyden kritisoimisessa.
Wilhelmssonin kolumnin todellinen helmi on virke "itse asiassa Jean Baudrillardin suomeksi julkaistu Lopun illuusio (1995) on paljon asiallisempi postmodernin median kritiikki kuin Skeptikko -lehden hysteerinen raportti sammakkoprofessorista ja tabloidijournalismista "tieteen aikakauden kuolinkelloina".
Hysteria lienee katsojan silmässä.
About Me
- Jussi K. Niemelä
- "He is laughing, with a touch of anger in his laughter, but no triumph, no malignity. It is the face of a man who is always fighting against something, but who fights in the open and is not frightened, the face of a man who is generously angry — in other words, of a nineteenth-century liberal, a free intelligence, a type hated with equal hatred by all the smelly little orthodoxies which are now contending for our souls."