Kritiikin tasosta

Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliitteen (38/2006) kolumnissaan Riku Siivonen kirjoittaa seuraavasti:

"Käsiin sattui nuoren kuvataiteilijanaisen tekemä teos, kuvitettuja ajatelmia naiseudesta ja sellaisesta. Se oli käsittämätöntä skeidaa. Tai no, ainakaan siinä ei ollut mitään uutta: lasikattoja ja tarpeettomia ulkonäköpaineita. En silti uskaltanut miettiä f-kysymyksiä. Olen erehtynyt julkiseen pohdiskeluun, mutta yleensä naispuoliset läsnäolijat ovat hiljentäneet minut. Syitä on kaksi: a) en voi ymmärtää, koska olen mies, ja b) he eivät muutenkaan viitsi alentua pinnalliseen approtason pohdintaani.

"Jälkimmäistä tapaa käytti vastikään naisfilosofi, joka piti miesten kirjoittaman naistutkimuskriittisen kirjan lähtökohtia "filosofisesti turhauttavina".

"Se on arrogantti suhtautumistapa, tosin myös osuva. Kirja itse oli käsittämätöntä skeidaa."

Kuulisimme Siivoselta mieluusti kaksi asiaa:

1) Mitkä hänen mukaansa ovat Keisarinna-pamfletin "lähtökohdat" - mikäli ne siis ovat jossakin muualla kuin tieteen edistämisessä?

2) Mikä osa kirjasta jäi Siivoselle käsittämättömäksi? Onko kyse kenties samoista osioista, jotka meidänkin mielestämme ovat käsittämättömiä? Esimerkkinä toimikoon seuraava lainaamamme ote feminististä pedagogiikkaa käsittelevästä kirjoituksesta:

"Feministinen pedagogiikka voi siis johdattaa uudenlaisen subjektiuden jäljille. Feministinen pedagogiikka voi olla se tangentiaalinen kohtauspaikka, se 'väline', jonka avulla sekä opettaja että opiskelija valaisee ja läpivalaisee omaa subjektiuttaan ... Se ei ole viaton välitila subjektien kohtauspaikkana eikä sisaruuden turvallinen perheyhteisö, vaan eräänlainen mahdollisuus erilaisissa valta-, auktoriteetti-, seksuaalisuus- ja subjektipositioissa tangentiaalisesti löytää vaihtoehtojen virtuaalitilassa ne uusien representaatioiden aukot, joita 'tavallisessa elämässä', rakennettujen rajojen sisällä, tapojen ja toistojen orjuuttamina on usein vaikea tunnistaa" (Maarit Lindroos: Feministisen pedagogiikan uudet ulottuvuudet; Synteesi 4/1996).

Vai jäivätkö käsittämättömiksi osiot, joista olemme saaneet palautetta eräiltä muiltakin lukijalta? Biologian perusasioita olisi kuulemma pitänyt kerrata vielä selkeämmin ja perusteellisemmin. Tähän voidaan todeta, että pamfletti ei ole oppikirja. Mikäli jokin evoluutioteoriaan ja Homo sapiens sapiensin käyttäytymiseen liittyvä asia jää epäselväksi, internetistä ja kirjamme viitteistä voi etsiä lisätietoa. Yleensäkin nämä asiat pitäisi hallita, jos on lukion käynyt.

Lisätiedon etsiminen on normaali käytäntö tieteellisissä ympyröissä; suosittelemme sitä lämpimästi muillekin. Eipä silti, kuten pamfletissamme osoitamme, pseudotieteellisissä ympyröissä luonnontieteellistä tietoa pikemminkin vieroksutaan.