Täyttääkö naistutkimus tieteen vaatimukset?

Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo

Iltalehti (Sana vastaan sana –palsta) 16.9.2006, s. 22-23, sisälsi visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskän ja tietokirjailija Osmo Tammisalon väittelyn naistutkimuksen tieteellisyydestä.

Tammisalo esitti naistutkimuksen pseudotieteellisyydestä seuraavat argumentit:

1. Naistutkimuksessa on tapana sivuuttaa naisten ja miesten väliset biologiset erot. Geneettiset sukupuolierot näkyvät kuitenkin myös käyttäytymisessä, aivan kuten muillakin suvullisesti lisääntyvillä lajeilla.

2. Osa naistutkimuksesta on puhdasta sanamagiaa. Sukupuolet ovat muuttuneet ”gendereiksi” ja perhetunteet ”familistiseksi ideologiaksi”. Tarkat määritelmät jäävät kuitenkin tekemättä: kuka tai mikä taho on esimerkiksi ”heteronormatiivisuuden” takana ja miksi.

3. Monet naistutkijat hylkäävät perinteisen tieteen patriarkaalisena ideologiana, nostaen sukupuolen näkemystensä oikeuttajaksi. Tieteeseen tämänkaltainen omakohtaisuus ei kuulu. Tieteessä tulee pyrkiä yleispäteviin tuloksiin, joissa tutkijan asenteet vaikuttavat mahdollisimman vähän.

4. Naistutkimus on sisäsiittoista: ulkopuolista kritiikkiä ei kuunnella eikä virheellisistä käsityksistä luovuta. Hieman erehdyttävästi naistutkimukseksi kutsutaan joskus myös tilastollista sosiaalitutkimusta vaikkapa kotitöiden tekemisestä tai naisten siirtymisestä eläkkeelle. Mikäli tällaiset tutkimukset ovat päteviä, ne ovat sitä sisältämästään naistutkimuksesta huolimatta.

5. Naistutkimuksen teoriat muotoillaan niin epämääräisesti, että niitä ei voida testata. Esimerkki testattavuuden ja todellisuuden hylkäämisestä löytyy tuoreesta queer-teoreettisesta väitöskirjasta: ”Koska kaikki visuaaliset esitykset ovat rakennettuja, eivät mitkään kuvat naisista tai miehistä ole toisia todempia.”

Monet tuntuvat kuvittelevan, että naisten tai sukupuolisten vähemmistöjen asemaa ei voitaisi parantaa ilman tällaisia pseudotieteellisiä oppeja.

***

Annamari Vänskä (A.V.) esitti seuraavat vastaväitteet, joita kommentoimme (N&T) ohessa:

A.V. Väite 1:

Kriittisyys. 1970-luvun feministinen teoria syntyi tarpeesta selvittää, millaista tietoa tieteet tarjoavat ja millaisella pohjalla niiden tiedollinen argumentaatio lepää. Osoittautui, että suurin osa tieteellisestä tiedosta perustui naisten kokemusten ja näkökulmien poissulkemiselle.

N&T Kommentti:

Paksu väite. Miten fyysikko, kemisti tai matemaatikko voisi ottaa naisnäkökulmaa mukaan? Muuttuuko alkuaineiden jaksollinen järjestelmä naistutkimuksen myötä? Mikä on parittomien ja parillisten lukujen kohtalo? Voi olla, että naisten kokemuksia ei ole ”tieteellisesti” tutkittu yhtä paljon kuin miesten kokemuksia, mutta ”suurin osa” tieteestä ei silti mitenkään voi ”perustua” naisnäkökulman puutteelle.

A.V. jatkaa:

Esimerkiksi taidehistoria on lisännyt unohdetut naistaiteilijat taidehistorian kaanoniin

N&T Kommentti:

Tämä on epäilemättä totta. Mutta kyse ei ole siitä, onko joku ihmisryhmä taidehistoriassa unohdettu, vaan siitä, onko naistutkimuksen puitteissa tehty tutkimus tiedettä. Historiaa voi tutkia monestakin näkökulmasta eikä naistutkimus ole muuta tehnyt kuin lisännyt siihen yhden subjektiivisen äänen lisää. Miten tässä oleva ”naistutkimuskomponentti” tekee juuri naisnäkökulmasta tiedettä? Eikö pikemminkin historiantutkimukseen sisältyvä OBJEKTIIVISUUDEN VAATIMUS ole ainoa tae siitä, että naistutkijoiden väitteet naistaiteilijoista voidaan hyväksyä tieteen kaanoniin? Eli se, mikä tässä alassa on tieteellistä, on siinä naistutkimuksesta huolimatta.

A.V. Väite 2:

Julkisuus. Feministiselle tutkimukselle sukupuoli on arvokas analyyttinen työväline. Sen avulla on perustellusti osoitettu, että tieteet (biologia mukaan lukien) ovat ideologisia rakennelmia, joissa maailman järjestäminen sekoittuu sukupuoli-ideologiaan.

N&T Kommentti:

Väite on puhdasta subjektivismia. Pitäisiköhän Vänskän tarjota tätä mullistavaa löydöstään NATUREEN. Lehti varmaan ottaisi tiedon innolla vastaan. Naistutkimuksen rahoittajat, herätys!

A.V. Väite 3:

Objektiivisuus. Naistutkimus on näyttänyt toteen tiedemaailmassa vallitsevan hierarkian. Se on nostanut tutkimuksen kohteiksi toisarvoisiksi leimattuja elämänalueita: muun muassa kodin, perheen ja palkkatyön.

N&T Kommentti:

Kyse ei edelleenkään ole siitä, onko tutkimuskohteiksi noussut uusia asioita – niin tapahtuu koko ajan, eikä se ole naistutkimuksen ansiota – vaan siitä, onko se hyvää tiedettä. Vänskän väite ei liity millään tavalla tieteen objektiivisuusvaatimukseen.

A.V. jatkaa:

Naistutkimus on auttanut ymmärtämään, miten sukupuoli jäsentää tiedettä, yhteiskuntaa ja ihmisten elämää.

N&T Kommentti:

Päinvastoin. Naistutkijat ovat tehneet parhaansa, jotta kaikki tämä olisi hämärtynyt mahdollisimman paljon. Lisäksi tälläkään ei ole mitään tekemistä tieteen objektiivisuusvaatimuksen kanssa.

A.V. Väite 4:

Testattavuus. Naistutkimus on osoittanut kerta toisensa perään, että niin biologia kuin luonnollisiksi ymmärretyt anatomis-fysiologiset erot ruumiiden välillä ovat historiallisia.

N&T Kommentti:

Niinhän ne ovat, evoluutiohistoriallisia. Kaikki mitä naistutkimus on asiasta esittänyt, on ollut biologisten faktojen ideologis-verbaalis-filosofisia kumoamisyrityksiä. Kuten jo pamfletissa toteamme, anatomis-fysiologiset erot ovat kestäneet historiallis-yhteiskunnallisen muutoksen hämmästyttävän hyvin. Tämä on selkeä osoitus siitä, että naistutkijoiden usein suosima sosiaalikonstruktivismi on täysin virheellinen näkemys.

A.V. jatkaa:

Se, miten naisten ja miesten ruumiit esimerkiksi biologiassa määritellään, ei ole sen oikeampi kuin se, miten ne ymmärretään vaikkapa humanistisissa tieteissä.

N&T Kommentti:

Oletetaan että näin todella olisi. Silloin humanistin pitäisi pystyä osoittamaan, että sillä, miten hän ”ymmärtää” sukupuolet, olisi jotain OBJEKTIIVISESTI havaittavia seurauksia ihmisen fysiologialle, anatomialle ja käyttäytymiselle. Jos queer-tutkija määrittelee ettei sukupuolta ole, lakkaavatko miesten ja naisten sukupuolikromosomit, -hormonit ja -rauhaset olemasta? Tästä voidaan johtaa suoraan ennuste: jos sukupuolta biologisessa mielessä ei ole, vaan se on jokaisen itse valittavissa, muuttuvat edellä mainitut ominaisuudet kun naistutkija X niin sanoo.

Koska humanistit ja naistutkijat eivät ole tottuneet pukemaan ”ymmärrystään” empiirisesti testattavien, luonnontieteellisten hypoteesien muotoon, he tulevat esittäneeksi erittäin vahvoja tosiasiaväitteitä tajuamatta sitä itse. Vestigia terrent.

A.V. jatkaa:

Kun lääketiede, biologia, humanistinen tiede tai naistutkimus muuttuu, muuttuvat myös niiden käsitykset sukupuolesta.

N&T Kommentti:

Milloin biologinen sukupuolikäsitys on viimeksi muuttunut? Miten se on vaikuttanut lääketieteeseen? Esimerkiksi filosofiassa ja naistutkimuksessa käsitys mistä tahansa muuttuu koko ajan, koska alat räikeimmillään perustuvat lähinnä mielivaltaiseen spekulaatioon, mutta biologian empiirisesti todennetut tosiasiat ovat ja pysyvät. Tämä jälleen kerran osoittaa humanistien ja naistutkijoiden väitteet sukupuolten ja/tai todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta täysin virheellisiksi.

A.V. Väite 5:

Autonomisuus ja edistyminen. Naistutkimus tarkastelee kriittisesti omia teoreettisia lähtökohtiaan ja muuttaa hypoteesejaan. Nykyinen naistutkimus korostaa naisten välisiä eroja samalla kun se purkaa käsitystä kaksinapaisesta mallista, jossa naiset ja miehet asetetaan toistensa vastakohdiksi.

N&T Kommentti:

Kuten pamfletissa osoitimme, omien lähtökohtien kriittinen tarkastelu ei tee alasta tiedettä. Vänskän mainitsemalla painotuserojen muuttumisella ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ala tiedettä vai pseudotiedettä. Kuten olemme aiemmin todenneet, myös pamfletissamme, meidän mielestämme naistutkimuksen kohdalla ei voida puhua hypoteesien muodostamisesta.

Summa summarum: Vänskä osoittaa jälleen mainiosti, että keisarinnalla on edelleen vain aatteita.