Kaisa Ruokamo jatkaa ad hominem -linjalla

Kaisa Ruokamo jatkaa ad hominem –hyökkäystään Osmo Tammisaloa kohtaan. Kommentoimme seuraavassa hänen uusinta kirjoitustaan.


Kaisa Ruokamo:

torstai, syyskuu 21, 2006
Tammisalo on velkaa naistutkimukselle

Tv-kriitikkosuosikkini Marko Ahonen kirjoitti dvd:nä julkaistusta elokuvasta Pingviinien matka (KSML 20.9.2006). Tässäpä hyvä elokuva naistutkimuksen (ja siten kaikkien ihmistieteiden) arvostelijalle Osmo Tammisalolle, jonka geneettisenä tyhjiöpakkauksena toimiva elimistö varmasti riemuitsee elokuvan perhekäsityksestä, joka pohjautuu biologiaan. Ympäristötekijöillähän on varmasti pingviineillekin tosi pieni merkitys, sillä nehän elävät niin suotuisissa luonnonoloissa, joissa pärjäisi suurin osa maapallon lajeista.

Niemelä & Tammisalon kommentti:

Tammisalo ei ole koskaan missään kirjoituksessaan väittänyt, että ympäristötekijöillä olisi eliöiden käyttäytymiseen pieni vaikutus. Päinvastoin.

KR:

Marko Ahonen kirjoittaa:

"USA:ssa Pingviinien matka on ollut valtava hitti, koska konservatiiviset fundamentalistikristityt omivat sen itselleen. Heistä elokuva on erinomaista ydinperhepropagandaa, jossa perinteiset arvot ovat kunniassaan.

Herranjestas sentään! Nehän ovat pingviinejä, siis eläimiä. Näinkö kaukaa tiettyjen piirien pitää nykyään vahvistusta maailmankuvalleen hakea?

Se, että Pingviinien matkaa käytetään lyömäaseena homoja, yksinhuoltajia ja eronneita vastaan, ei tietenkään ole elokuvan itsensä vika. Mutta kyllä se vaan silti ärsyttää. "(...)

N&T kommentti:

Tammisalo ei ole konservatiivikristitty, vaan liberaali ateisti – ja vieläpä feministi (jos se määritellään sukupuolten välisen tasa-arvon kannattamiseksi). Tammisalo ei myöskään ole missään esittänyt, että ihmisen tulisi käyttäytymisessään ottaa mallia muista lajeista. Päinvastoin. Naistutkijat ja feministit tällaisia suosituksia sen sijaan toistuvasti esittävät. Näitä aiheita käsittelemme myös pamfletissa, joka Ruokamon olisi ollut syytä lukea ennen kritiikkinsä esittämistä. Jos hän olisi pamflettimme lukenut, hän tietäisi, ei luulisi tietävänsä.

KR:

Pingviinien perherutiinit ja järjestelmällinen ydinperhekäsitys suovat varmasti sielua voitelevaa lohtua Osmo Tammisalolle. Hänen naistutkimuksen vastainen kritiikkinsä perustana kun on hirvittävä huoli siitä, kuinka pienen pojan käy jos perheen rutiineja ja konventionaalisia ja traditionaalisia tapoja horjutetaan. Tosiasiassa Tammisalo on murtunut sen kalvavan murheen takia, millainen hoivaavasta äidistä saattaa tulla, jos ydinperheen heteronormatiivisia sukupuolirooleja tutkitaan kriittisesti.

N&T kommentti:

Karkea psykologisointi jatkuu. Ruokamo analysoi Tammisalon motiiveja kuin Sigmund Freud aikoinaan Michelangelon Mooses-patsasta. Naistutkimuskritiikkimme takana ei todellakaan ole huoli perhearvojen murenemisesta tai lasten saaman hoivan määrästä. Kyseessä on aito huoli tieteellisen tutkimuksen tasosta – joka Ruokamon kirjoitusten perusteella on enemmän kuin aiheellinen.

KR:

Tammisalo liioittelee epätoivossaan hoivan laadun ja määrän muutosta. Hoiva ja huolenpito ja lapsen passaaminen ja paapominen eivät varmasti vähene, vaan suorastaan vahvistuvat ja kasvavat määrällisesti ja laadullisesti, kun naistutkimus selvittää sukupuoliroolien ideologisia, kulttuurisia ja poliittisia perusteita.

Naistutkimus (ja feminismi) kun vapauttavat miehen ulos kankeasta ja psyykelle vahingollisesta roolistaan perheen ulkorataa kiertävänä tarkkailijana. Mies vapautuu toteuttamaan monipuolisemmin itseään. Siksi feminismi on seurauksiltaan myös miesten vapautusliike, sillä feminismi rikkoo sukupuoliroolien ideologiset kahleet.

N&T kommentti:

Jos Ruokamo olisi vaivautunut kirjamme lukemaan, hän tietäisi että tämäkin aihe on siinä käsitelty. Tosin me olemme tulleet siihen tulokseen, että nykyaikainen länsimainen hyvinvointiyhteiskunta on pitkälti mahdollistanut miehelle sen korostetun tunneroolin, mikä nykyään on muodissa. Meillä ei tietenkään ole mitään tällaista tunneroolia vastaan. Päinvastoin.

Tässä välissä on paikallaan ehkä kerrata hieman biologiaa. Nisäkäsmaailmassa on ensinnäkin hyvin harvinaista, että koiras ylipäätään ottaa osaa jälkeläisten hoivaamiseen. Toki on olemassa lajeja, joilla koiras kantaa päävastuun hoivasta (esim. vesipääsky ja merihevonen). Tällaisilla lajeilla myös parinvalinta on kääntynyt ”päinvastaiseksi”, juuri kuten sosiobiologi Robert Triversin teoria vanhemman investoinnista ennustaa: naaraat kilpailevat valikoivien koiraiden suosiosta. Myös ihmislajille on tyypillistä, että koiras osallistuu perheen elättämiseen; sitä varten on olemassa joukko evolutiivisesti kehittyneitä perhetunteita, mm. rakkautta ja mustasukkaisuutta. Ja olosuhteet sitten vaikuttavat siihen, minkä verran ja millä tavoin nämä perhetunteet pääsevät käynnistymään (ks. esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikka 3/2003, Sarmaja).

KR:

Sillä huolenpito lapsista ("kasvattaminen", ravitseminen, läsnäolo jne) ei ole biologiaa, kuten Osmo Tammisalo luulee. Jos se olisi biologiaa ja Osmo Tammisalon rakastamaa insinööritiedettä, hän voisi hyvin pärjätä ja kasvaa pingviiniperheen jäsenenä. Pingviineillä kun on ydinperhe ja turvallisen vakaa perhekäsitys.

N&T kommentti:

Jos kyseiset ominaisuudet eivät ole biologian alaan kuuluvia, evolutiivisesti kehittyneitä taipumuksia, niin mikä ne on synnyttänyt? Kulttuuria ei voi selittää kulttuurilla, se on kehäpäättelyä. Kysymme siis Ruokamolta: Mikä on synnyttänyt ihmisen, myös ihmiskoiraan, taipumuksen pitää huolta lapsistaan?

KR:

Tammisalon empiriset havaintokyvyt eivät muuten näytä olevan oikein kunnossa - niin paljon kuin hän empirisiä näyttöjä naistutkimukselta vaatiikin. Ydinperhettä (ja pienten poikien turvallisuudentunnetta) kun ei todellakaan horjuta sukupuoliroolien tarkastelu esimerkiksi naistutkimuksessa, vaan perheiden hajoaminen ja nimenomaan se, että eronneiden vanhempien lapsista lähes 90 prosenttia elää äitinsä kanssa. Heistä suurin osa ei kunnolla edes tapaa etävanhempaansa eli isäänsä.

Erolasten kohtalo kertoo rankkaa kieltään sukupuolirooleista, jotka on pohjustettu jo ydinperheaikana. Tätäkö geeni-insinööri Osmo Tammisalo haluaa suojella?

N&T kommentti:

Tammisalo ei esitä mitään arvopreferenssejä eikä suojelusuosituksia, vaan kritisoi naistutkimuksen pseudotieteellisyyttä. Jos lapset avioerossa rutiininomaisesti määrätään äidille, ei tämä ole Tammisalon vika. Pikemminkin olisi tärkeää tarkastella sitä, mistä avioerojen suuri määrä johtuu. Ruokamo itse tulee näköjään kannattaneeksi ydinperhettä, koska näkee avioerolasten kohtalon niin negatiivisessa valossa.

KR:

Sitä paitsi, ollakseen looginen Tammisalon pitäisi heittää kaatopaikalle myös hurja määrä muitakin tieteitä. Esimerkiksi sosiologia olisi niin ilmiselvä kohde Tammisalon hyökkäykselle, että hänen täytyy sokeanakin siihen vielä joskus kompastua, jos hän ei tätä maalitaulua muuten oivalla.

N&T kommentti:

Kuten todettua jo Sara Heinämaan vastaavan huomion yhteydessä, kadumme itsekin sitä, ettemme saman tien esittäneet kritiikkiä myös muita metodisesti heppoisia aloja kohtaan. Niemelä on sosiobiologia-pamfletissaan näitä aloja jo arvostellut.

KR:

On muuten erittäin kummallista, että vieläkin voi joku mies, tällainen Tammisalonkin kaltainen wanna-be-insinööri, nousta julkisuuteen haukkumalla ihmistieteiden metodeja. Ja tässä tapauksessa siis räksyttämällä vihaisesti ja kostonhimoisesti naisten tekemälle tieteelle, jonka autonomisuus ja omat, erityiset ajattelurakennelmat ovat kunnioitettavia verrattuna Tammisalon itseterapointiprojektiin.

N&T kommentti:

Jos Ruokamo olisi kirjamme lukenut, hän tietäisi, että naistutkimus ei täytä autonomisuuskriteeriä, joka siis on yksi tieteen tuntomerkeistä. Naistutkimukseen sekoittuu jatkuvasti ideologiaa ja moralismia, joka vakavasti loukkaa autonomian periaatetta. Tammisalo ei myöskään ole kiinnostunut insinöörin urasta. Jos ihmistieteiden, kuten naistutkimuksen (vaikka se ei tiedettä olekaan), metodiikkaa ei saa kritisoida, jatkuu alojen pseudotieteellinen meno entisellään eikä tieteeseen kuuluvaa kriittisyyden periaatetta edelleenkään noudateta.

KR:

Ihmistieteet, kuten naistutkimus, ovat kriittisiä tieteitä, toisin kuin Tammisalon palvoma insinööriajattelu. Naistutkimusta hän moittii kriittisyydestä, mutta itselleen hän kernaasti suo valtakunnan kriitikon arvonimen, kun kyse on naistutkimuksesta. Tammisalo tulee omalla tarpeellaan jakaa krittiikkiä todistaneeksi sen, insinööri-ilmapiirissä saattaa olla hirmu tylsää. Siksi Tammisalokin on hypännyt tosiasiassa ihmistieteilijäksi - niin insinöörimäinen kuin hän luuleekin olevansa. Hänen kirjansa Keisarinnan uudet vaatteet väitteethän ovat humanistista ajattelua, ei biologiaa ja matematiikkaa.

N&T kommentti:

Tammisalo ei moiti naistutkimusta kriittisyydestä vaan sen puutteesta. On silti hienoa, jos Ruokamo nyt yhtäkkiä nostaa Tammisalon tieteen tekijöiden joukkoon, vaikkei ole pamflettia edes lukenut. Jos olisi, hän tietäisi että, naistutkimuksen kritiikki esitetään luonnontieteen näkökulmasta. Näköjään jo pelkästään naistutkimusta arvostelemalla saa nykyään humanistinpaperit.

KR:

Ja arvatkaapa mitä vielä. Osmo Tammisalo on ajattelijana melkeinpä naistutkija. Hänhän on lähtenyt analysoimaan sukupuolirooleja ja niiden kehitystä. Tosin häntä ei voi suureksi metsästäjäksi kutsua, vaan pakoon metsästäjää luikkivaksi pupuksi, joka perustelee esseissään ja kirjassaan kuinka pikkupupua (miestä) pitää suojella pelkoa aiheuttavalta naiselta.

Tammisalo on älyllisesti ja kirjoittajana velkaa naistutkimukselle.

N&T kommentti:

Ruokamon karkeaan ad hominemiin ja seksistiseen uhoon puuttumatta voidaan todeta, että tämän määritelmän perusteella biologia on naistutkimusta. Miksi siis naistutkijat ja feministit sitä niin kovasti vihaavat?